Palvelemme tilaajiemme tarpeita erilaisin luonto- ja lajistoselvityksin. Selvitykset ja raportit räätälöidään aina hankekohtaisesti sekä tilaajan että lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Tuotamme selvitysten tuloksista käytännölliset raportit kuvituksella ja kartoilla sekä helposti hyödynnettävän paikkatietoaineiston.
Luontotietoselvitykset
Luontoselvitysprosessi kannattaa aloittaa esiselvityksellä tai kuvaavammin luontotietoselvityksellä, jossa hankitaan alueelta olemassa olevat luontotietoaineistot, arvioidaan eri asioiden ja lajien selvitystarve sekä annetaan suositukset mahdollisten selvitysten toteuttamisesta ja aikataulutuksesta. Selvityksen avulla on mahdollista tunnistaa todennäköiset luontoarvokohteet ja kohdentaa tarvittavat maastoinventoinnit niille oikea-aikaisesti. Toisinaan jo pelkkä luontotietoselvitys saattaa tuottaa riittävät tiedot hankkeen suunnitteluun ja luontovaikusten arviointiin.
Luontotietoselvitys on selvitys alueen olemassa olevista luontotiedoista ja mahdollisista luontoarvokohteista. Luontotietoselvitys käsittää muun muassa olemassa olevien luontotietoaineistojen hankinnan ja tulkinnan, ilmakuva- ja karttatarkastelun, metsävaratietojen hyödyntämisen, mahdollisesti myös haastatteluja ja muuta tapauskohtaisesti relevantin tiedon hyödyntämistä. Luontotietoselvitykseen voi sisältyä myös maastokatselmus, jossa arvioidaan karkeasti alueen luontoympäristöä. Luontotietoselvityksen voi laatia alueelle vuodenajasta riippumatta. Selvityksen avulla voidaan tunnistaa olemassa olevat ja potentiaaliset kohteet sekä puutteet laji- ja luontotiedoissa. Luontotietoselvityksen tuloksena saadaan kerättyä yhteen tiedot alueen tunnetuista luontoarvoista ja mahdollisesti tarvittavista varsinaisista laji- ja luontoselvitystarpeista. Tulosten perusteella voidaan laatia työohjelma eri selvityksille, aikatauluttaa ne ja tarvittaessa myös kilpailuttaa tarvittavat erillisselvitykset. Luontotietoselvityksestä on merkittävää hyötyä tarkoituksenmukaisten selvitysten teettämisessä, ajoittamisessa ja sen myötä osaltaan hankkeen tai kaavaprosessin nopeassa läpiviennissä.
Luontoselvitykset
Luontoselvitys kattaa useiden erilaisten luontoarvojen ja lajiston maastoinventoinnit ja raportoinnin. Selvityksien sisältö ja vaatimukset vaihtelevat hanke- ja tapauskohtaisesti. Esimerkiksi pinta-aloiltaan laajoissa osayleiskaavoissa luontoselvitys on yleispiirteisempi kuin pienellä asemakaava-alueella. Myös luontoselvitys kannattaa teettää hankkeen alkuvaiheessa, jotta mahdolliset luontoarvot saadaan mukaan suunnittelutyöhön alusta alkaen.
Luontoselvityksiä tehdään luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja jotta eri hankkeiden luontovaikutukset voidaan ottaa huomioon luvissa ja suunnittelussa. Tyypillinen luontoselvitys kattaa olemassa olevien luontotietoaineistojen hankkimisen (luontotietoselvitys), maastotyöt niiden luonnonpiirteiden ja lajiston osalta, jotka ovat todettu ko hankkeelle merkityksellisiksi, kohteiden arvottamisen ja raportoinnin. Perustasoiseen luontoselvitykseen kuuluu yleiskuvaus kohdealueesta, kasvillisuudesta, puustosta, luontotyypeistä, putkilokasvi- ja eläinlajistosta. Lisäksi yleensä aina kartoitetaan ns. lakikohteet joita ovat luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain mukaiset arvokkaat elinympäristöt. Raportoinnissa kuvataan selvityksen tausta ja tavoite, aineistot, menetelmät ja epävarmuustekijät. Kuvataan alue yleispiirteisesti ja kohteittain, avataan luontoarvokohteiden arvotteluluokitus, tehdään johtopäätökset ja annetaan suositukset. Hyvään raportointiin sisällytetään myös kohteista otetut valokuvat ja karttarajaukset sekä paikkatietoaineistot. Luontoselvityksissä voidaan myös tunnistaa jatkoselvitystarpeita, joista annetaan suositukset. Tyypillisesti jatkoselvitystarpeet ovat tarkempia lajiselvityksiä.
Lajiselvitykset
Lajiselvityksiä tarvitaan usein maankäytönsuunnittelussa ja erilaisissa hankkeissa, jotka voivat vaikuttaa tiettyjen suojeltujen tai uhanalaisten lajien esiintymiin. Tyypillisesti lajiselvitykset koskevat tiettyä lajia esimerkiksi liito-oravaa, tai lajiryhmää esimerkiksi lintuja tai lepakoita. EU:n luontodirektiivin IV a) liitteen lajin löytyminen suunnittelualueelta vasta hankkeen loppuvaiheessa, voi hidastaa ja aiheuttaa ylimääräistä työtä ja vaivaa. Lajiselvitykset kannattaakin aina teettää ajoissa, aivan hankkeen alkumetreillä. Katso myös luontotietoselvitys kappaleesta tietoa miten luontoselvitysprosessi kannattaa aloittaa.
Lajistoselvityksiä tehdään eri eliöryhmille mikäli hankkeen vaikutuksien arvioidaan kohdistuvan ko lajiin tai lajiryhmään. Perinteisesti tehdään eniten kasvillisuus- ja pesimälinnustoselvityksiä, mutta nykyään myös liito-orava-, lepakko-, viitasammakko-, saukko-, perhos-, kääpä- ja sudenkorentoselvitykset ovat osana hankkeiden pohjatyötä. Monet selvitettävistä lajeista kuuluvat EU:n luontodirektiivin IV a) liitteen lajeihin, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää, eikä heikentää. Näistä lajeista on vuonna 2017 julkaistu
opas, jossa esitellään liitteen lajien ekologiaa, esiintymisen inventointiohjeita ja lisääntymis- ja levähdyspaikkojen määritelmiä, lepakoita lukuunottamatta. Lepakoista on olemassa oma
kartoitusohjeistus jonka laatimiseen Timo Metsänen osallistui. Vastaavasti linnuston kartoitusohjeita löytyy
täältä ja lyhyesti eri lajistoselvityksiä kuvataan Suomen ympäristökeskuksen
oppaassa vuodelta 2003.
Luontovaikutusten arvioinnit
Luontovaikutusten arviointi suoritetaan kun hankkeesta aiheutuva ympäristömuutos, haitta tai häiriö on tunnistettu ja tarvittavat tiedot kohteen luonnonoloista ja lajistosta on kartoitettu. Luontovaikutusten arviointeja on pääasiassa kahden tasoisia, kuten Natura-arviointejakin. Ensivaiheessa tehtävää luontovaikutusten arviointia kutsutaan tarveharkinnaksi, jolla selvitetään onko varsinainen luontovaikutusten arviointi tarpeen ja minkälainen arvioinnin tulee olla tarkkuustasoltaan. Luontovaikutusten arviointien taso vaihtelee hankkeen laajuuden, sijainnin ja alueella olevien luontoarvojen mukaan yleispiirteisistä yksityiskohtaisiin.
Luontovaikutusten arviointi tehdään yleisimmin laadullisena asiantuntija-arviointina. Muita menetelmiä ovat kvantitatiiviset, joilla esimerkiksi lasketaan pohjaveden pinnan lasku, luontotyypin tai reviirin pinta-alan pieneneminen. Arviointeja voidaan tehdä sekä ekosysteemi- että lajitasolla. Vaikutusten arvioinnissa on tärkeää tunnistaa itse vaikutukset, joita ovat muun muassa suorat ja epäsuorat sekä yhteisvaikutukset. Vaikutuksien kesto ja ilmenemisajankohta ja mahdollisuudet lieventää negatiivisia vaikutuksia ovat myös osa luontovaikutusten arviointiprosessia. Vaikutukset luokitellaan merkittäviin ja ei-merkittäviin tai useampaan luokkaan. Arviointi raportoidaan havainnollisesti esittäen ja siten, että se on hyödyksi päätöksen tekijöille, joilla ei yleensä ole syvää ekologista osaamista.
Lisätietoa luontovaikutusten arvioinnista löytyy Suomen ympäristökeskuksen
oppaassa vuodelta 2003.
Hoito- ja käyttösuunnitelmat
Hoito- ja käyttösuunnitelmia (lyhenne HKS) laaditaan pääasiassa erilaisille suojelu- ja retkeilyalueille. Hoito- ja käyttösuunnitelman tavoitteet määritellään työtä aloitettaessa. Niitä voivat olla esimerkiksi luonnonsuojelun ja virkistyskäytön tarpeiden yhteen sovittaminen. HKS sovittaa yhteen monia arvoja, näkökulmia ja käyttömuotoja. Hyvä HKS-prosessi edellyttää tarkkoja tausta-aineistoja, vuorovaikutusta ja kokonaisuuden hallintaa.
Hoito- ja käyttösuunnitelmalla pyritään turvaamaan ne luontoarvot, joiden vuoksi alue on rauhoitettu tai muuten perustettu. Myös kohteille joita suunnitellaan rauhoitettavan, laaditaan usein jo etukäteen hoito- ja käyttösuunnitelmia. Tietyt luontoarvot ja lajit voivat edellyttää aktiivisia hoitotoimia kuten niittoja, laidunnusta tai vieraslajien torjuntaa. Uusien kohteiden luonnontilaan paluuta voidaan edesauttaa myös monin hoitotoimin. Näitä ovat muun muassa lahopuuston lisääminen ja suo-ojien tukkiminen. Näiden toimien tarvetta ja mitoitusta sekä toteutuspaikkoja arvioidaan ja suunnitellaan hoito- ja käyttösuunnitelmissa. Usein hoito- ja käyttösuunnitelmat sisältävät myös retkeilyn ohjaamista, palveluvarustuksen suunnittelua ja kulttuuriarvojen säilyttämistä edistäviä toimia. Lisää tietoa valtion suojelualueiden hoidosta ja käytöstä löytyy Metsähallituksen
verkkosivuilta.
Natura-arvioinnit
Natura-arviointeja on kahta päätyyppiä. Natura-tarveharkinta ja varsinainen Natura-arviointi. Natura-arviointi tarvitaan silloin, kun hanke tai suunnitelma todennäköisesti
merkittävästi heikentää luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on valittu Natura 2000 -verkostoon. Jos nämä luonnonarvot eivät todennäköisesti merkittävästi heikenny, Natura-arviointia ei tarvita.
